Hiljaisuus ylläpitää syrjintää

1.2.2021 tuli 50 v. siitä, kun homoseksuaalisuus dekriminalisoitiin 1971 Suomessa. Synnyin vain vähän tuon dekriminalisoinnin jälkeen.

Kesti vielä 10 v. ennen kuin homoseksuaalisuus poistettiin tautiluokituksesta 1981. Olin tuolloin 6 v. Seksuaali-identiteetin perusteella syrjintä kriminalisoitiin eli kiellettiin lailla vasta 1995. Olin tuolloin 20 v.

Vuoteen 1999 oli voimassa kehoituskielto eli homoseksuaalisuus nähtiin ”vaarallisempana” kuin heteroseksuaalisuus. Kehotuskiellon perusteella mm. mediassa käsiteltiin homoseksuaalisuutta vähemmän tai negatiivisessa sävyssä.

2000 (vasta!) astui voimaan perustuslaki, joka sisälsi yhdenvertaisuuden lain edessä ja yleisen  kaikkia koskevan syrjintäkiellon. Olin tuolloin 25 v. ja juuri valmistumassa sosionomi-diakoniksi.

2017 samaa sukupuolta olevat saivat avioliitto-oikeuden ja siitä onnellisina saimme 2018 viettää häitämme.

2019 ollessani 44-vuotias WHO poisti transsukupuolisuuden mielenterveyden tautiluokituksista. Valmistuin tuolloin seksuaalineuvojaksi. Suomi ei ole vielä muuttanut luokitusta, mutta se on vireillä. Uusi translaki otettiin valmisteluun 2021. 

Vaikka lait ovat muuttuneet vähän kerrallaan, asenteet eivät ole muuttuneet samaan tahtiin. Olen siis kasvanut lapsuuteni, nuoruuteni ja suurimman osan tähän astista aikuisuuttani syrjivässä, ennakkoluuloisessa ja tuomitsevassa asenneilmapiirissä. Vaikka olen mm. opintojeni ja ammattini kautta oppinut lievittämään vähemmistöstressin oireita, on se silti läsnä 24/7.

Vähemmistöstressin taustalla on sateenkaari-ihmisten kokema syrjintä, häirintä ja väkivallan uhka. Meitä kaikkia edellä mainittuja kokeneita on Suomessa kymmeniä tuhansia. Jotta asian laajuus avautuisi syvemmin, olen kerännyt tähän alle tilastofaktaa aiheesta.

  • THL:n kyselytutkimuksen mukaan 70 % sateenkaarinuorista on kokenut ahdistelua ja syrjintää. 25 % seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvista yläkoululaisista kokee kotonaan fyysistä väkivaltaa. Yli 40 % vähemmistöihin kuuluvista nuorista kokee kotonaan myös henkistä väkivaltaa.
  • Euroopan perusoikeusviraston teettämän kyselyn mukaan suomalaisista sateenkaari-ihmisistä:
  • Yli 1/3 on kokenut syrjintää ja häirintää viimeisen vuoden aikana.
  • Vain 16 % on ilmoittanut kokemastaan fyysisestä tai seksuaalisesta väkivallasta viranomaisille.
  • Nuorista, 15–17-vuotiaista, yli puolet on kohdannut sateenkaarivihamielistä kommentointia tai käytöstä koulussa.
  • 60 % on epäröinyt pitää kumppania kädestä julkisesti häirinnän pelossa.
  • 40 % on kokenut häirintää identiteettinsä vuoksi viimeisen vuoden sisällä.
  • 20 % transihmisistä ja intersukupuolisista on kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa, mikä on 2 kertaa useammin kuin muut vastaajaryhmät.
  • 20 % on kohdannut syrjintää työelämässä.
  • 1/3 on kohdannut syrjintää mennessään ulos syömään, juomaan tai seurustelemaan.

Huolestuttavan pieni osa sateenkaari-ihmisistä raportoi kokemastaan häirinnästä tai viharikoksen kohteeksi joutumisesta. Syy ilmoittamatta jättämiseen on se, että siitä ei uskota olevan apua. Tilastot myös osoittavat, että pelko asian käsittelemättömyydestä on aiheellinen. Esimerkiksi seksuaalisuutta loukkaavista rikoksista vain 0,7 % on saanut tuomion. Asia vaatii siis proaktiivisia toimia viranomaisilta. Suomessa tarvitaan lisää viestintää siitä, mitä häirintä ja viharikollisuus on, ja miten siitä voi ilmoittaa. Erityisesti poliisin tulee vahvistaa osaamistaan sateenkaari-ihmisten kohtaamisessa, ja lisätä luottamusta.

Tulokset näyttävät todellisuuden sateenkaari-ihmisten epätasa-arvosta ja ulkopuolisuuden kokemuksista. Aktiivista työtä yhdenvertaisuuden eteen on siis vielä paljon jäljellä. Jokainen meistä voi osallistua: puolustamalla, jakamalla tietoa, rikkomalla hiljaisuutta, kohtaamalla ihminen ihmiselle -asenteella, olemalla tukena jne.

Suomessa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan 2017 seksuaalivähemmistöihin kuuluvat nuoret kokevat terveydentilansa huonommaksi kuin heteronuoret. Pojista 32-34 % arvioi terveydentilansa keskinkertaiseksi tai huonoksi, tytöistä 44-45 %. Heteronuorilla lukemat vaihtelivat koulutusasteesta riippuen mutta oli keskimäärin noin puolet pienempi: ammattiin opiskelevilla heterotytöillä  27 %, lukiossa opiskelevilla heterotytöillä 19 % ja heteropojilla 14–16 %. Ahdistuneisuusoireilu on seksuaalivähemmistöihin kuuluvilla nuorilla moninkertaisesti yleisempää ja he ovat useammin ilman läheisiä ystäviä kuin heteronuoret. Erityisesti pojilla on heteronuoria yleisemmin kokemuksia kiusaamisesta, uhkailusta ja väkivallasta niin koulussa kuin kotona. (Tuloksissa ei ole huomioitu sukupuolen moninaisuutta.)

Haluan omalla osuudellani olla sekä yksityiselämässä että ammatillisesti vaikuttamassa sateenkaari-ihmisten asemaan yhteiskunnassa mm. jakamalla tietoa tukipalveluista, seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuudesta ja vallitsevista syrjivistä rakenteista.

Hiljaisuus ylläpitää syrjintää. Jokainen meistä voi muuttaa maailmaa avoimemmaksi osoittamalla tukensa sateenkaari-ihmisille sekä heidän paikalla ollessaan, mutta erityisesti poissa ollessaan. Jokainen meistä voi olla muuttamassa syrjiviä rakenteita inklusiivisiksi ja turvallisiksi. Jokainen tukea osoittava ja ihmisoikeuksia puolustava sana ja teko merkitsee ja vaikuttaa.

Mitä juuri sinä voisit tehdä?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s