Pride on ihmisoikeusliike

Pride-liike on alunperin lähtöisin Stonewallin mellakoista 28.6.1969. Pride on ollut alusta asti ihmisoikeusliike, joka on tarkoittanut välillä myös mellakoita ja mielenosoituksia. Vaikka nykyisin maailmanlaajuiset Pride-kulkueet ovat enimmäkseen yhdenvertaisuuden ja rakkauden juhlia, on niiden juuret syvällä aktivismissa.

Mellakat lähtivät liikkeelle aikana, jolloin homoseksuaalisuus oli rikoslain mukaan rangaistavaa, ja New Yorkissa baareja kiellettiin tarjoilemasta homoseksuaaleille. (huom: tuohon aikaan ei vielä ollut käytössä laajoja termejä, kuten nykyisin on) Stonewall oli baari, jonne homoseksuaalit ja muut sateenkaari-ihmiset saattoivat tulla viettämään vapaa-aikaa ja jossa he olivat tasavertaisia asiakkaita. Suurin osa kävijöistä oli POC (People of Color) drag queenejä tai homoseksuaaleja miehiä.

Miksi on tärkeää tietää Pride-liikkeen historia eikä pitää sitä kansanjuhlana?

Pride-liikkeen historia on tärkeä tietää siksi, että jos historiassa ei olisi ollut rohkeita ihmisiä, jotka nousivat vähemmistöjen oikeuksia polkevia kaupungin sääntöjä ja poliiseja vastaan, ei meillä olisi tällä hetkellä sateenkaari-ihmisten ihmisoikeuksia ajavia lakeja ja järjestöjä.

Erityisen tärkeää on muistaa, että ensimmäiset ja äänekkäimmät Pride-aktivistit olivat POC transihmisiä kuten Marsha P. Johnson ja Sylvia Rivera. Merkityksellistä on lisäksi se, että ajan kanssa yhä laajemmin myös enemmistön edustajia nousi puolustamaan vähemmistöjä. Tarvitsemme sekä vähemmistöä että enemmistöä puolustamaan niitä, joiden ääni ei yhteiskunnassa kuulu. Ilman moninaisia ihmisoikeusaktivisteja maailmasta ei tule aidosti tasa-arvoista, yhdenvertaista ja oikeudenmukaista.

Olen sydämessäni kiitollinen kaikille minua ennen marssineille ja meidän sateenkaari-ihmisten oikeuksia äänekkäästi ja näkyvästi ajaneille ihmisille. Suomessa homoseksuaalisuus oli juuri vähän aikaa ennen syntymääni poistunut rikoslaista. Stigman ja häpeän sävyttämä yhteiskunnallinen epätasa-arvo on kulkenut läpi koko kasvuni lapsesta aikuiseksi, sillä esim. homoseksuaalisuus säilyi 80-luvulle asti mielenterveysdiagnooseissa, homoseksuaalit saivat täyden avioliitto-oikeuden vasta 2017 ja transsukupuolisuus on vasta nyt poistumassa mielenterveyden diagnooseista.

Pride on nykyisin sekä sateenkaari-ihmisten oikeuksia ajava aktivistiliike että yhdenvertaisten oikeuksien toteutumista ajava kansan juhla. Esimerkiksi Helsinki Pride -kulkueeseen osallistui vuonna 2019 yli 100 000 ihmistä ja myös Suomen evankelis-luterilainen kirkko oli tukemassa Pridea. Kulkueeseen osallistuu nykyisin yhä enemmän enemmistöön kuuluvia ihmisiä, ja useat yritykset haluavat osoittaa sateenkaari-ihmisille tukensa näkyvästi esim. näkyvillä sateenkaaren väreillä ja myymällä tukituotteita.

Toivon sydämestäni, että jonain päivänä voimme tuntea, että olemme kaikki yhtä. Että voimme sanoa kaikilla ihmisillä olevan yhdenvertaiset ihmisoikeudet, joita valtiot ja kansalaiset kautta maailman tukevat ja pitävät tärkeinä. Sillä olemme kaikki ihmisinä saman arvoisia. Niin kauan kuin näin ei ole jatkan aktiivista ihmisoikeustyötä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s