Muunsukupuolisuus ei ole valinta
Ihmisen, joka on syntynyt cis-sukupuolisena eli oma syntymässä määritelty sukupuoli vastaa sukupuoli-identiteettiä, voi olla vaikeaa käsittää, miltä tuntuu elää sukupuolivähemmistöön kuuluvana.
Sukupuolivähemmistöistä erityisesti ei-binääriset / muunsukupuoliset ovat yhteiskunnallisesti haavoittuvassa asemassa, koska juridisesti muunsukupuolisia ei Suomessa ole olemassa. Länsimaisten tutkimusten mukaan länsimaisista ihmisistä n. 4 % on muunsukupuolisia. Tämä tarkoittaa, että tilastollisesti joka 25s ihminen on muunsukupuolinen.
Yhteiskuntarakenteet ja ihmisten asenteet ovat yhä binäärisiä. Vaatteet, silmälasit, korut, hyvinvointipalvelut, tilat ym. on rakennettu binäärisesti miesten ja naisten mukaan. Puheissa ja keskusteluissa käytetään binäärioletukseen perustuvia ilmaisuja. Joillekin asioille ei edes ole olemassa sukupuolineutraalia ilmaisua. Tytöstä kasvaa nainen. Poika kasvaa mieheksi. Sukupuolineutraali ilmaisu alaikäiselle on lapsi, mutta aikuinen ei vastaa nainen/mies käsitettä. Ei voi sanoa minun aikuiseni, kun oma lapsi on täyttänyt 18 v. Henkilö taas on sanana etäinen.
Monesti muunsukupuolisille myös sanotaan loukkaavia asioita kuten: ”tiedäthän, että ei ole yhtä tapaa olla nainen” tai ”eihän sun tarvitse asettua ulkoapäin annettuun miehen muottiin”. Vielä useammin sanotaan: ”en tarkoita pahalla…”. No, se nyt vielä puuttuisikin!
Totta: ei tarvitse asettua johonkin naisen tai miehen sukupuolimuottiin, mutta kun muunsukupuolisuus ei ole valinta. Muunsukupuolisuus on sukupuoli-identiteetti. Muunsukupuolisuus on. Me olemme olemassa.
