Miksi seksuaalikasvatusta tarvitaan?

Oma minäkuvamme samoin kuin moninainen identiteettimme syntyy ja muokkaantuu vuorovaikutuksessa niiden ihmisten ja tahojen kanssa, joiden vaikutuspiirissä elämme. Seksuaalinen ja sukupuolinen identiteettimme on kuitenkin meissä sisällä oleva asia, jota ulkopuolinen taho ei voi eikä saa yrittää väkisin muuttaa. Olemme kaikki ainutlaatuisia yksilöitä myös seksuaalisuuden ja sukupuolisuuden alueella.

Tämän vuoksi seksuaalisuuden, sukupuolen ja kehojen moninaisuudesta ja ainutlaatuisuudesta kertova seksuaalikasvatus ja -neuvonta on niin merkityksellistä ja tärkeää.

Jos lapsi tai nuori ilmaisee, että toivoisi olevansa jotain muuta sukupuolta ja toivoisi toisenlaisia sukuelimiä, on tärkeää, ettei tätä mitätöidä ohimenevänä vaiheena tai muutoin torjuta. Lapsen/nuoren kanssa voi puhua siitä, että osa meistä syntyy kehoon, joka ei tunnu omalta ja että on mahdollista korjata myöhemmin keho vastaamaan sukupuolta. Hyvää lapsille ja nuorille suunnattua materiaalia löytyy mm. Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksen sivuilta.

Seksuaalikasvatuksen yksi tärkeimmistä aihealueista moninaisuuden lisäksi on oman ja toisten kehon rajojen kunnioittamisen sekä kehon osien nimeämisen opettaminen. Lapsi tutkailee uteliaana omaa ja toisten kehoja. Jos häntä kielletään tai torutaan, aiheuttaa se häpeää.  Jos kokemuksia lapsuudessa ja nuoruudessa useita, saattaa pahimmillaan vaikuttaa omakuvaan kohdistuvaan vihaan ja ahdistukseen. 

On tutkittu, että jos kehon rajoista ja erilaisista kehon osista ei ole puhuta, on lapsi/nuori suuremmassa vaarassa joutua hyväksikäytetyksi. 

MILLOIN SEKSUAALIKASVATUKSEN TULISI ALKAA?

Jos seksuaalikasvatus aloitetaan vasta esim. kouluiässä, ollaan jo myöhässä. Seksuaalikasvatus tulisikin aloittaa jo raskauden/adoption aikaisissa yksilöiden/parien kohtaamisesta. Seksuaalikasvatuksen tarve ei lopu koskaan: myös ikäihmisten palveluihin tulisi liittää seksuaalikasvatusta.

Lapsen ja nuoren kanssa seksuaalikasvatus on luontevinta arjen tilanteissa. Usein ne syntyvät kuin itsestään lapsen kommentoidessa tai kysellessä. Vanhemman ehdotus nuorelle: “nyt istutaan alas ja puhutaan seksistä” harvoin tuottaa tulosta. 

MITEN PUHUA KEHON OSISTA?

Ei ole yhtä oikeaa tapaa nimetä sukuelimiä ja muita kehon osia lapselle. Tärkeintä on, että ei käytä kiertoilmaisuja vaan oikeita nimiä. Jos lapselle on puhuttu “vessasanoista” tai esim. “etupyllystä” tai jos lasta on kielletty puhumasta kehon osista (mikä aiheuttaa häpeää), ei hän osaa kertoa aikuisille, jos joku on ylittänyt hänen kehonsa itsemääräämisoikeuden rajat. 

Hyvä tapa on sanoa itselle ääneen kehon osia, jotta niistä tulee itselle tuttuja ja omaan suuhun sopivia: pimppi, pimpukka, vulva, vagina, pippeli, kikkeli, penis jne. Nuoren kanssa puhuttaessa nuoren oma kieli voi erota siitä, mitä itse käyttäisi, mutta silloinkin voi todeta, että “ok, sä tykkäät sanoa vittu, mä käytän mieluummin pillu tai vulva-sanaa jne.” Ellei sitten itsekin tykkää käyttää sanaa vittu. Ei ole yhtä oikeaa tapaa ja sanaa.

MITEN PUHUA LAPSELLE KEHON RAJOISTA?

Lapsen kehon rajoista puhuttaessa ja sen koskemattomuuden  tärkeydestä puhuessa on tärkeää erotella milloin lapsen kehoon ei ulkopuolinen saa koskea ja milloin voi tulla tilanteita, että kehoon täytyy koskea. Hyviä hetkiä ovat esim. tilanteet, joissa lapsi tutkii omaa kehoaan tai ihmettelee aikuisen kehoa. Aikuinen voi osoittaa omaa kehoaan ja nimetä omia kehon osiaan. Samalla voi ehdottaa, että lapsi etsii vastaavia kehon osia itseltään. Tällöin voi sanoa esim. että “sulla on ihania ja sun omia vartalon osia korvat, varpaat, pippeli/pimppi, pylly, vatsa jne. Ne ovat sun omia eikä kellään ole lupa koskea niihin ilman lupaa. Säkään et saa koskea toisen kehoon ilman lupaa.”

Olen itse esim. sanoittanut lapselle halaamista ym. näin: “Jos näet, että toisella on paha mieli, voit kysyä saako halata. Tai jos kaipaat itse halausta, voit sanoa sen ääneen: Voisitko halata mua. Ketään ei kuitenkaan saa pakottaa halaamiseen.” Tapoja ja tilanteita on niin monia.

Vastaavasti on hyvä kertoa, että välillä tulee tilanteita, jolloin esim. lääkärin tai vanhemman täytyy tutkia, onko lapsi kipeänä, jolloin lääkäri/vanhempi koskee lapsen kehoon, mutta vain tutkimuksen ajan.

Lapselle on hyvä opettaa, miten reagoida, jos joku ylittää hänen rajansa. Voi opettaa sanomaan STOP tai SEIS. Samoin on tärkeää opettaa, että jos joku koskee lapsen kehoon ilman lupaa ja vannottaa pitämään sen salaisuutena, ei sellaisia salaisuuksia ole vaan lapsen tulee kertoa siitä vanhemmalle tai jollekin tutulle aikuiselle, jos vanhempi ei ole lähellä. 

Lapselle on tärkeää kertoa myös, että oman kehon koskettelu saa tuntua hyvältä, ja että koskettelua voi tehdä omassa huoneessa tai muutoin niin, että on omassa rauhassa. Lapselle voi myös kertoa, että kenenkään muunkaan ei lapsen eikä aikuisen tule vaatia lasta katsomaan toisen kehon koskettelua.

Seksuaalikasvatus on niin laaja-alainen ja tärkeä asia, että sitä on mahdotonta saada mahtumaan tähän. Hyvää materiaalia löytyy mm. Väestöliiton, MLL:n ja Setan sivuilta. Sivuilla on myös hyviä kirjallisuusvinkkejä.

(Artikkelikuva: AnnArt, paitsi puhekuplataustat freepik.com)

Yksi kommentti artikkeliin ”Miksi seksuaalikasvatusta tarvitaan?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s