Personal osa 2/2 – Vapaa

Edellisessä blogipostauksessa kirjoittelinkin siitä, miten valokuvaajana on välillä hyvä käydä myös toisella puolella kameraa, jotta pääsee käsiksi kuvattavien tuntemuksiin kameran edessä ja toisaalta, jotta voi tutkailla, miten kokee omakuvaansa. Olen herkkä valoihminen ja sydämellä eläjä. Minusta on suhteellisen vähän toisten ottamia kuvia. Kuvaajat olen valinnut luottaen sydämen ääneen ja intuitiooni: jokin tietty asia on minua koskettanut tai kiehtonut niiden valokuvaajien tyylissä. Heidän kuvissaan on ollut jotain sellaista, joka on sopinut juuri sen hetkiseen elämääni. Ne ovat ilmentäneet jotain tiettyä osaa monista eri puolistani. Jotain sellaista, mitä olen halunnut tuoda esiin itsessäni juuri siinä hetkessä ja elämän vaiheessa.

Vuosi 2016 oli monenlaisen muutoksen ja uuden luomisen aikaa.  Kun joulun alla istuin Porvoon vanhoilla aitoilla ja katselin hiljentyvää kaunista talvimaisemaa, tunsin rauhaa ja iloa. Ajattelin tuolloin, että jos sydänkäyrä piirtäisi tasaista viivaa niin eikös se tarkoittaisi, että en olisi elossa? Kun olotilat tuntuu ja maistuu, niin tietää ainakin elävänsä.  ❤

Ajattelen, että erityisen tärkeää on rakastaa ja vaalia itseään juuri sellaisena kuin kulloinkin on ja luottaa omaan sydänääneen. Sydän kertoo kyllä, mikä on itselle oikein ja tärkeimmät asiat näkee sydämellä kuten Pikku Prinssikin sanoi.  Silloin on myös vapaa elämään juuri oman näköistä elämää.

Todellista vapautta on olla vapaa ulkoisista määrittelyistä koskivatpa ne ikää, sukupuolta, seksuaalisuutta, kauneutta tai vaikkapa ”oikeanlaista” parisuhdetta tai työuraa. On olemassa vain yksi ääni, jota on tärkeää kuunnella: oma sydänääni. Siellä asuu sisäinen lapsemme ja onnellisuutemme lähde. Se lapsi rakastaa jokaista arpea, juonnetta ja muhkuraa joita elämä on luonut kehooni. Se lapsi ei halua photoshopata niitä piiloon vaan vaalia ja rakastaa niitä kuvissa. Ilman niitä en olisi minä ❤️

En tee uuden vuoden lupauksia enkä toivomuksia. Teen sen sijaan unelmakarttoja silloin, kun itselläni on sellainen olo, että niille on tarve (tästä tulossa myöhemmin oma postauksensa). Kun vuosi vaihtui 2017 puolelle, tunsin huikeaa vapauden tunnetta: Kun mikään ei ole varmaa, on kaikki mahdollista. Mokoman Vapaa-kappale soi akustisena versiona uudelleen ja uudelleen iltaisin kuulokkeissani. Tunsin olevani vapaa tuntemaan ja kokemaan: herkkyydestäni oli tullut itselleni eteenpäin vievä voima, jota haluan vaalia. Se on koko luovuuteni lähde. Toivoin saavani tämän uudenlaisen herkän vahvuuden  ja vahvan herkkyyden kuviin. Halusin tuoda kuviin aidon itseni – omana itsenäni. Rakastan myös erityisen paljon punaista huulipunaa ja kynsilakkaa, vaikka niitä harvoin työminänä käytänkin. Ne tuovat minulle kuitenkin iloa ja väriä arkeen sekä hymyn huulille – kuten kuvista näkyy.

Kuvaajaksi pyysin kollegani Studio Pienen Lotta Åbergin. Ihailen Lotan kuvien vahvaa tulkintaa sekä kontrastien ja symmetrian avulla tunnelman luomista. Katsoessani hänen minusta ottamia kuvia näen vahvan, herkän ja omassa kehossaan onnellisen naisen. Kiitos ❤

”Sydän valmis, valmis avamaan
Syliin valmis sulkemaan
Tahto vapaa, vapaa solmimaan
Mieli vapaa kulkemaan

Tuuli kasvot lempeästi hyväilee
Olen alkanut luottaa huomiseen”
– Mokoma: Vapaa –

Kuvat: Studio Pieni / Lotta Åberg

anna_studiopieni_7

anna_studiopieni_5

anna_studiopieni_4

anna_studiopieni_3

anna_studiopieni_1

anna_studiopieni_2

 

 

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s