Personal osa 1/2 – Valoihminen

kristakeltanen_anna-blogi1

Havahduin uuden vuoden 2017 vaihtuessa siihen, että edellisen kerran olen itse ollut kuvattavana syksyllä 2015. Valokuvaajana tekee hyvää välillä olla ”väärällä puolella” kameraa, jotta voi ymmärtää kuvattavan olotilaa ja tunteita kuvauksissa.

Vuosi 2015 oli itselleni monella tavalla merkityksellinen. Julkaisin mm. esikoisvalokuvanäyttelyni ”Rakastan Sinua” ja täytin 40. Olin aiemmin asettanut eräässä itselleni tärkeässä asiassa rajapyykiksi sen vuoden, jolloin täytän 40. Olin luvannut itselleni uskaltaa olla minä – kokonaisena. Yksi tärkeä askel tässä prosessissa oli itseni ylittäminen niin, että asettauduin kuvattavaksi. Oman kuvan katsominen lempeästi ja rakkaudella eli toisin sanoen peloista ja ulkopuolisista paineista luopuminen.

Minun oli helppo valita ketä kuvaajaa pyytäisin ottamaan kuvat itsestäni.  Krista Keltanen on kuvaajakollega, jota suuresti arvostan monesta syystä. Hän on paitsi toiminut suurena innoittajani ja kannustajani myös lämmin ja sydämellinen ihminen ja inhimillinen valokuvaaja. Pyysin Kristaa ottamaan minusta ruska-aikaan kuvat, joissa näkyisi pikku hiljaa sisälläni voimistunut valo ja sydämen ääni – uskallus hyväksyä itseni kokonaisena kaikkine puolineni.

Hymy nousee vieläkin huulilleni, kun katson kuvia. Upea ja taitava Johanna Welin-Finnbäck taikoi ulkoisen olemukseni vastaamaan sisäisen Pikku Myyn ja keijukaisen yhdistelmää. Krista tallensi tunteet ja hetket juuri niin ihaniksi ja herkän voimallisiksi kuviksi kuin olin toivonutkin. Olen kiitollinen ja onnellinen siitä, että polulleni on siunattu juuri oikeita ihmisiä oikeaan aikaan.

 

kristakeltanen_anna-blogi3

kristakeltanen_anna-blogi78

kristakeltanen_anna-blogi1415

kristakeltanen_anna-blogi17

kristakeltanen_anna-blogi20

kristakeltanen_anna-blogi1819

Kuvauspäivästä alkoi jotain paljon suurempaa kuin olin osannut ajatellakaan. Siitä kirjoitan myöhemmin osassa 2/2.

Kuten aiemminkin olen kirjoittanut, kulkevat musiikki ja valokuvat elämässäni usein käsikädessä. Johanna Kurkelan Valoihminen soi mielessäni tuolla kuvien kalliolla ja metsässä. Kappaleeseen tiivistyy myös kaikki olennainen, mitä kuvilla itsestäni halusin tuoda esille.

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s