Näin sateisena ja harmaana marraskuun iltana on ihana palata syksyisiin tunnelmiin tämän suloisen äidin ja tyttären kuvien kautta. Vanhemmat kyselevät minulta usein ennen kuvauksia, minkälaista rekvisiittaa minulla on ja olisiko hyvä, että he toisivat jotain omaa rekvisiittaa. Ajattelen, että kysymykseen ei ole yhtä oikeaa vastausta. Välillä ulkoinen rekvisiitta sopii kuviin ja sen avulla voi esimerkiksi ilmentää jotain perheen omaa yhteistä harrastusta, kiinnostuksen kohdetta tms. Usein kuitenkin läsnäolon hetki ja ympäristön hyödyntäminen ovat paras tapa tuoda kuvaustilanteeseen luonnollisuutta ja aitoja tunteita. Voi, että tulee itsellekin hymy huulille näitä kuvia katsellessa: äidin ja tyttären yhteys ja lämpö välittyy kuvaruudulle asti ❤
